Onnistumisen avaimet

Ajankohta/kasvuvaihe

Varttaminen on tehtävä intensiivisen neulaskasvun ulkopuolella ajankohtana jona elintoimintoja on riittävästi haavan paranemiseen, mutta haihdunta ei ole niin voimakasta että kiinnittymässä oleva verso kuivuu. Käytännössä varttamista voi pihaolosuhteissa tehdä vapusta silmujen kasvuunlähtöön asti ja havupuilla vielä toisen kerran heinä-, elokuun vaihteessa puutumisen loppumetreillä, muina aikoina tulokset ovat heikkoja.

Perusrungon elinvoimaisuus

Varttaminen on perusrungolle vauriokokemus josta parantuminen riippuu taimen elinvoimasta. Tarhataimi on koulittava kukkaruukkuun edellisen kasvukauden alussa jolloin sillä on varttamishetkellä paakkutaimea laajempi juuristo. Taimen kunnosta kertoo syvänvihreä neulasväri.

Maassa kasvava taimi voi myös olla erittäin paranemiskykyinen ja kasvuvoimainen perusrunko, mutta jaloverson haihduttamisen säätely on vaikeampaa koska siirtely ei ole mahdollista. Maassa kasvavaan perusrunkoon jaloverso vartetaan varjon puolelle tai kiinnitetään väliaikainen `päivänvarjo´ ensimmäiseksi kesäksi esim.nippu havuja kuminauhalla. Elmukelmulla kääriminen parantaa huomattavasti jaloverson kasvuunlähtöä.

Jaloverson elinvoimaisuus

Emopuun ikä, kasvuympäristö ja kunto sekä versonottokohdan kasvun intensiivisyys määrää jaloverson hyvyyden. Nuoresta pihataimesta otettu jaloverso on ylivertainen verrattuna vanhasta metsäpuusta otettuun. Latvaosan suuremmat ja nopeakasvuisemmat vuosikasvaimet ovat alaosan kasvaimia parempia. Huono jaloverso vaatii merkittävästi pidemmän ajan päästäkseen kasvuvauhtiin varttamisen jälkeen.

Jaloverson poiminta ja säilytys

Jaloversot poimitaan mielellään kevättalvella maaliskuussa ja säilytetään lumeen peitettynä minigrip-pusseissa varttamishetkeen saakka. Periaatteessa versoja voi kerätä heti lumen tultua, pitkä säilytysaika saattaa heikentää hieman onnistumisennustetta, toisaalta pakkaskuivumisilta voidaan välttyä jos jaloverso on lumen sisällä suojassa pakkasjaksojen aikana. Mikäli lähdepuu on saatavilla varttamisajankohtana, voidaan materiaali ottaa suoraan puusta. Jaloverson silmut eivät kuitenkaan saisi olla kasvuun lähteneitä.

Ei ole haitaksi jos perusrungon silmut ovat jo puhkeamistilassa varttamishetkellä, joidenkin lähteiden mukaan tämä olisi jopa suotavaa.

Loppukesällä tehtävässä varttamisessa on irtioloaika minimoitava. Mieluiten vartetaan välittömästi poiminnan jälkeen ilman säilytystä.

Paras jaloverso on kuusella hieman alle lyijykynän paksuinen ja n.10 cm pitkä.

Varttamistekniikka

Neulasia jätetään kuusella 3-5 cm ja männyllä yhdestä kahteen neulaskierrosta. Varttamisviillon pituus n. 4 cm. jaloverso ja perusrunko on oltava sulana. Veitsi on oltava mahdollisimman terävä koska pyritään viillon syntymiseen yhdellä liikkeellä. Näin kontaktipinnan solukkokerros jää siistiksi ja yhtenäiseksi. Pintoja ei liikutella vastakkain jotta viiltopinnan herkkä solukkorakenne ei rispaannu. Kuusella silmun jättäminen viiltopinnan vastapuolelle, liitossidoksen kohdalle edistänee solusillan muodostumista koska silmu aktivoi ympärillään olevan kuoren elintoimintoja. Hyvä hygienia toimenpiteen aikana edistää varttamiskohdan paranemista. Perusrungon neulasisto varttamiskohdan yläpuolella kannattaa alussa säästää, mutta silmut poistaa. Tämä varmistaa nestevirtauksen varttamiskohdassa mutta suuntaa uuden kasvun jaloversoon.

Kosteusolosuhteet kiinnittymisen aikana

Vartteita on pidettävä puolivarjossa ensimmäisnä kasvukautena liiallisen haihtumisen estämiseksi. Liian ison ruukun käyttö aiheuttaa ylikastelua ja heikentää juuren kehitystä sekä altistaa homeille. Havupuilla pintamulta on päästettävä lähes kuivaksi kasteluiden välillä, muuten juuristo kehittyy huonosti. Avonaisen muovipussin pito taimen päällä juhannukseen asti parantaa kasvuunlähtöä (pussi sen verran auki ettei aivan höyrysty sisältä). Suojaaminen suoralta tuulelta hyväksi mutta huolehdittava pieni ilmankierto homeen välttämiseksi. Lannoitetaan varovasti jos neulasväri alkaa kalveta. Huom! Onnistuneen varttamisen merkki on vihreänä pysyvät neulaset. Silmujen kasvuunlähdössä voi joskus olla viivettä ja jopa uusia silmuja voi myöhemmin muodostua jaloversoon. Älä kiirehdi vartteen hävittämistä vaikka se ei näyttäisi heti lähtevän kasvuun jos neulaset pysyvät vihreinä mahdollisuus viivästyneeseen kasvuunlähtöön on verrattain suuri.

Lehtipuiden varttamisen erityispiirteitä

Lehtipuut vartetaan samalla tavoin kuin havupuutkin. Kannattaa käyttää kuminauhan lisäksi myös parafilmiä tiiviyden takia(tai pelkkää parafilmia) koska mahla on ohuempaa ja valuvampaa sekä infektioriski suurempi kuin havupuilla. Suuren haihdutuksen takia vartettava lehdettömänä aikana eli vain kevätvarttaminen on mahdollista. Järjestettävä`huuruisen´ humidiset kasvatusolosuhteet vartteille kasvihuoneeseen ensimmäisen kuukauden ajaksi. Vartetut lehtipuut tulee sijoittaa muovitelttoihin joissa höyry lähes tiivistyy seinämiin.

Vartettavan kappaleen on oltava riittän joustava jotta liitos ei jää raolleen. Tämä on erityisen tärkeää puuaineeltaan kovalla koivulla ja pihlajalla. Esim koivulla vihreän kuoren osuus poikkileikkauksesta on erittäin ohut. Siksi on tärkeää saada kerrokset osumaan tarkalleen kohdalleen. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää että jaloverso ja perusrunko ovat tarkalleen samanpaksuiset sekä että viilto kulkee mahdollisimman suoraan ettei rakoja synny. Jos viilto ei ole täydellisen suora, voidaan kuminauhalla saada jonkin verran kiristystä ja vähentää rakoja.
Ei kannata jättää jaloversoon yli kahta silmua tai verso on vaarassa kuivua kun lehdet puhkeavat. 4 senttimetrin vähimmäispituus takaa liitoskohdan riittävän taivutuskestävyyden myöhemmin.

Liitospinnan vastapuolella on jaloversossa(ja mielellään perusrungossakin) oltava silmu. Tämä lisää merkittävästi kuoren aineenvaihduntaa ja parantaa tarttumista. Silmun voi jättää esiin sidoksen raosta tai jopa jättää parafilmin alle, kunhan se pysyy ehjänä.

Parhaiten varttamiseen soveltuvat latvuksen yläosan versot jotka suuntautuvat suoraan ylöspäin koska niissä kuori on paksuinta ja `mehukkainta´ ja haluttuja kasvuhormooneja eniten. Onnistumisodote on korkein jaloversossa jossa silmuväli on mahdollisimman lyhyt, silloin kuoren aktiivisuus on maksimaalinen. Varttamisen näkökulmasta hyvä silmu on tiiviisti rungossa kiinni, ei `tapin päässä´ kuten esim. koivun silmut joskus ovat.

Luonnossa kasvavaan taimeen vartettaessa kannattaa mahlanjuoksukasveilla latva katkaista jo edellisenä syksynä. silloin ne eivät vuoda enää keväällä kun varte tehdään. Lisäksi katkaisukohdan alapuolelle kertyy kasvuhormooneja ja pakottavaa kasvupainetta edistämään tarttumista. Varttamiskohdan yläpuolellekin pitää perusrunkoon jäädä mielellään pari silmua jotta nestevirtaus säilyy eikä kasvi kuoleta kontaktikohtaa.

Pihlaja on luultavasti helpoimmin vartettava suomalaisista lehtipuista. Sitten tulee pajut ja haapa. Leppä ja koivu ovat jo haastavampia ja vaahtera ehkä vaikein. Lehtipuilla perusrungon karsimisen pitää olla voimakasta kasvuunlähdön jälkeen mm. suuremman valontarpeen ja nopeamman kasvurytmin vuoksi.